Joskus kai käy niin, että ihmisellä on epäonnea, joka johtaa sairaalakierteeseen tai pahenevaan sairasteluun, vaikka alussa oli vain pikkuvaiva. Voiko olla, että jos pikkuvaiva aloitti sairaalakierteen niin se oli jossakin muussa mielessä iso isku, esim. henkisesti tai hengellisesti, liian raju kolausd ja ihminen jäi suojattomammaksi kuin ennen kohtalon iskuja vastaan. Silloin kai, vaikka tuo vaiva olisi vanha ja periaatteessa jo ajat sitten hoidettu, niin pitäisi hoitaa se uskonnollisella tavalla hyvin ja elämänviisaasti, jotta sen vaikutuksen osalta ei enää tulisi suojattomuutta ja epäonnea.
Silloin on tietenkin rukoiltava suojaa tuon yhden vamman osalta ottaen huomioon, että sen jälkeen on ollut rankkaa, koettaen saada suojauksen koko ilmiön osalta eikä vain tuolle yhdelle hetkelle.
Jos epäonni alkoi yllättäen, niin onko jokin tekijä silloin tullut luokitelluksi väärin, tai kenties useampikin, esim. iskun saanut kohta koko puolustuskyvyksesi eikä vain aika pieneksi kehon osaksi,tai fyysinen vamma esim. elämänmuutokseksi, jota olit suunnitellut, tai sinä sairastaessasi aika pientä vaivaa luokitelluksi arvostelukyvyltäsi ja elämänviisaudeltasi jonkun paljon epäviisaamman tuttusi, esim. äitisi tasoiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti