C631. Lääkärin työntekotavoista

Minulla ei ole mitään kokemusta lääketieteestä, mutta kun ammateista yleensä tietää jotakin ja on jokin käsitys siitä, miten lääkä'rit vaikuttavat tekevän työtä, ja miten toisaalta sairaanhoitajat. Niin voiko olla, että lääkäri paperitöitä tehdessään joskus, ainakin väsyneenä, miettii, että nää tarttee jonkun vielä tarkistaa, jaksaiskohan tuo. Mutta sitten joku kokeneempi sairaanhoitaja vakuuttelee, että ihan hyvin menee, eikä siinä kai ole kriteerinä, onnistuivatko viimeiset tapaukset kovin hyvin, vaan se, että hänellä on käsitys, että hyvä on kunkin lääkä'rin tehdä oman arvostelukykynsä varassa, ja jos on tarpeen niin toinen lääkäri tai sairaanhoitaja tekee sitten erillisen arvion eikä katso samasta. Ja siihen on kai toisaalta syynä tervehenkisyys, jaksavaisuus ja oikeaan osuminen: Kukin potilas on omanlaisensa. Jos lääkäri siinä katselee ja juttelee ja vaikuttaa vahvasti siltä, että parantuvuus tuossa vaivassa olisi tuolta kohden, noin menee hyvin, tuo se tavallinen jaottelu varmnaankin oli ja tuo se ohje, niin ne havainnot ovat potilaan tilanteen, luonteenlaadun ja lähestymistavan perusteella oikein, tunnevahvuus kuvastelee tilanteen vahvoja tekijöitä, bniin silloin vaikka joka kerran olisi eri hoito-ohje samalla nimellä nimettyyn vaivaan, niin e menee oikein, ainakin niin oikein kuin tuo lääkäri voi sen saada, ja silloin voi joka potilaalla olla eri tilanne, eri luonteenlaatu jne, ihan eri käsitys sairaudesta, ja niin parannuskeinokin, hyvän parantaumisen reitti on yksilöllinen, ja hajamielinen lääkäri osuu siinä oikeaan kun on juuri silloin tekemisissä ko potilaan kanssa, muttei papereita tarkastava toinen työntekijä päädy samaan vaan yrittä keskiarvoistaa, mikä veisi ison osan paranevuudesta pois. Jos tämä kuulostaa kyseenalaiselta korvissasi, niin eikö hyvä paranevuus ja hoitojen vahingoittamattomuus, vaarattomuss ole se, millä pitäisdi arvioida eikä konemaisuus?!