Silmälaseja käyttäessä silmät tuppaavat laiskistumaan, kun ei niitä tarvitse säätää niin paljon kuin ilman laseja katsellessa, ja niin näkö heikkenee. Siksi on hyvä ainakin osan aikaa katsella laseitta. Kiinnostuneisuus katselkemisesta ja siitä, mitä näkee, parantaa näköä, motivoi säätämään silmät oikealle etäisyydelle yms. Luonto on luonnollinen katseen kohde ja luontokappaleet mm tunnelmansa ja elämän- ja tekemisentapansa sekä elämänviisautensa avulla parantavat näköä.
Silmälaseja käyttäessä on monella maneereja: No niin, katsotaanpa nyt tarkkaan, kenties siristää silmiä tms, ja ne osein parantavat näköä myös ilman laseja, ainakin joksikin aikaa. Uudella tavalla katsellessa voivat silmät jonkin ajan päästä väsyä, samoin mielenkiinto, ja niin katse sumeta jpnkin verran, mutta siihen auttaa lihaskunnon tapainen harjannus.
Silmälaseihin liittyy myös muilla maneereja: No nyt se katsoo tarkkaan, annetaanpas sen rauhassa katsella, tms. Vastaavasti ilman silmälaseja olemiseen liittyy muiden ennakkoluuloja, väitetään, ettei se halua katsella, että se haluaa elää sumuisasti, ja siten ohjataan häntä sumuisuuteen, kenties estetään tarkkaan katselemiseen liittyvä tarkka hienoviritteinen lihasvire ja tyunnelmataju ´kehossa, olemuksessa, tekemisentavoissa, kiinnostuksessa ympäristöön. Näiden suhteen olisi hyvä olla varuillaanja siihen auttaa herkkä tunnelmataju ja liian luottavaisuuden yms nojaamisen välttäminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti