Helteellä ja toisaalta myös pöpötaudissa liikkuminen menee möhkälemäisesti ja kroppa on vain summittain pidetty, summittain hahmotettu, mikä näyttäisi heikentävän näön, kuulon ja ymmärryksen tarkkuutta ja tunnelmatrajuisuutta. Tarkka näkö ja kuulon, samoin tarkka ymmärrys, tuntuu edellyttävän, ettäkroppa liikkuisi hienoviritteisen rakennehahmotuksen mukaan/kanssa, sellaisen tunnelmatajuisen kuin mitä luonnon katselemiselle tarkalla hyvin hahmottavalla näöllä on tyypillistä.
10.6.2018 Pöpöinen tai pilaantunut ruoka voinee siis myös aiheuttaa näön sumeutta, mihin auttaisi tuore ei ollenkaan niin pöpöinen ruoka.
13.11.2018 Näköä sumentaa, jos katselee vai rakennettua:paljolti isoja tasavärisiä tasaisia pintoja ja suorakulmaisia muotoja, kun taas näköä parantaa, jos katselee etenkin puita ja pensaita. Hyvä olisi hahmottaa esim. muutaman metrin korkuisia nuoria koivuja: miten niiden runko kasvaa aika suoraan mutta kaareutuen ylöspäin ja oksat erkanevat siitä, lehdet lepattavat oksissa. Tämän voisi kai myös suurin piirtein sokea kokeeksi sormin tunnustelemalla tehdä alhaalta ylös ja sivuille kaareutuen, lehtiin päätyen. Jos näkö toimii mutta on sumea, niin voi busissa istuessa keskittyä hahmottamaan erityisesti liikkeen tunnun kuin juoksisi ja samalla katsella tarkkaan puita, joiden ohitse kulkee, niiden oksia, niin tarkka näkö paranee liikkeen tunnusta, urheilumaisuudesta, tekemisen meiningistä.
25.11.2018 Katselemista ei opi maalauksia tai piirroksia katselemalla, sillä niiden tekijä on keskittynyt maalaamiseen eikä katseluun. Sen sijaan oman ilmaston nykyisen vuodenajan, vuorokaudenajan ym sääolojen mukaiset valokuvat ko ilmastosta voisivat olla kovin hyödyllisiä: niissä on joku vain katsonut, pitänyt katselemista kiinnostavana ja napannut kuvan. Taidevalokuva hankalin säädöin kamerassa ei siis käy tähän vaan vain tavallinen valokuva, kun joku näkymä on ollut kiva. Niin saa oman ilmaston ja oman kulttuurin taitavista katselijoista, jotka viihtyvät katselemisessa ja niin ollen oppivat katselemista hyvin, niin saa heistä hyvin mallia.
7.1.2020 Nuorena koulun ja insinöörisuuntautuneen seuran myötä on ympäristössä käytetty teoriaperspektiivi nopea hahmottaa katseen mukana, ja niin jää paljon aikaa ja voimia katseluun, ja samalla teoriaperspektiivi kehottaa tarkkaan katselkuun sekä terveisiin elämäntapoihin, mm liikuntaan, mikä on kovin hyväksi näölle ja katselemisesta nauttimiselle. Vanhemmalla iällä jos harrastaa maalaamista, uskontoa tms, niin ehkä jää katsellessaankin pähkäilemään kaikenlaisia esineiden, asioiden ja ihmisten hahmojen osien tyylejä, että mikäs tuo olikaan ja miten elävät, ja niin tahti hidastuu ja kerralla näköaistilla hahmotettujen asioiden määrä pienenee murto-osaan entisestä, kovin vähäiseksi, mikä osaltaan tuo sosiaalista rauhaa mutta osin sitten huonontaa näköä ym kärryillä pysymistä. Eli maalaamista ei saisi käyttää ohjeena katselua ja uskonto kai tuo hetkittäin herkistyneen katseen, eikä koko aikaa katselevaa kuten nuoremalla, ja uskonnon myötä vain jos katselee, niin perusharjaannus katselusta jää pois, se mitä aina tarvitaan.
14.1.2020 Ainakin aika iso osa maalatessa tehdyistä havainnoista ei ole katselemisen tyyppisiä vaan ajattelun, esim. että "tuossa on tuollainen hahmo tai muoto" on ajatus eikä pelkkä näköaistimus tai näkömielikuva. Niin ollen ne eivät sovi katselemisen ohjeiksi, katseen tarkentajiksi tai näköhavainnon elävöittäjiksi.
Kokeneen suunnitelmallinen näkökulma, että teen ensin tän ja sitten ton ja tuon, jättää kokemuksen lättänäksi ja niin silmätkin aika sumeiksi ja katseen ymmärtämättömäksi, uutta elämänviisautta keksimättömäksi. Sen sijaan taitamattoman näkökulma, että oon paraikaa tekemässä tätä eikä se ole vielä lähellekään valmis, on kai tekemiskeskeinen ja hakee parempaa laatua tekemiseen ja sitä tuttavatkin tukevat ja koettavat auttaa, ja niin se on katselemiselle ja elämänsisällölle paljon parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti