Tänään näin ambulanssin ajavan tavallista kovempaa pääkautua kuin sillä olisi ollut tavallista enemmän kiire, mutta samalla meni sen meno ruutumalliseksi, epäviisaaksi, ja niin ei voinut olla ajattelematta, että tyriiköhän se tavallista enemmänihan tavallisissakin tehtävissä, kun on saapunut perille.
Jotkut tavoittelevat nopeutta karsimalla poisliikoja.Joskus se auttaa, mutta tekemisen arkijärkisyydestä ja hyvästä näköaistin käytöstä sekä liikkeiden urheilullisuudesta ei saisi inkiä. Jos luulee kiirehtivänsä, kun korvaa jonkuntehtävän helpolla teoriaperspektiivillä, jonka yrittää äkkiä suorittaa lkävitse, niin havainnontekokyky ja havaintojen automaattinen kuluvan hetken yhteys arkijärkeen takeltelee paljon ja tuo paljon hidastusta sekä epäviisaita kömpelöitä taio turaavia ratkaisuja, vaikka tavallisesti olisi ihan arkijärkisen toimiva ja joutuisa. Eli vauhtia tulisi tavoitella urheilullisen tapaisesta hetkessä elämisestä, missä työn laatu on mukana koko ajan, tavallisissakin tehtävissä aistit auki hyvällä moneen malliksi kelpaavalla tekemisentavalla eikä puolihuolimattomasti tai teoriakeskeisesti ohitettu, vaan teoriankin mainitsemilla asioilla arkijärjen, aistien ja liikkumisen taidon tuki sekä toki tavallisen tilannetajun.
Kykyä olla rennon toimelias hyvällä laadulla joutuisasti auttaa muu lepo, esim. puoli minuuttia ensin huoata silmät kiinni pääselkänojaa vasten, ja sitten vasdta virkeämmällä huomiolla lähteä liikenteeseen. Mutta jollei ole niin väsynyt, niin paras apu on musiikki, ei kovin rauhallinen kuten kalssinen, eikä rap, vaan toimeliaan tyyppinen, esim. pop ja rock, voipi olla monenlaista vaihdellen, ja sitä ei saa näytellä eikä ole ideana soittaa kappaletta päässään vaan oppia siitä elämänviisautta ja hyvää meininkiä, joka on toimiva käyttää.
Terveiden elämäntapojen ohjeestani tämänpäiväinen lisäys:
"379. Sosiaalista silmää haittaa paljon ja kai muutenkin havainnontekoa
käytännön maailmasta ja elämänviisaudesta, jos pitää kroppaansa jäykän
jännitetysti kuin jotain insinööriopintojen tyyppistä
teoriaperspektiiviä mielessään pitäen esim. siksi, että luulee
objektiivisuuden olevan sentyylistä. Keho ei saisi olla ihan jäykästi,
poispäin elämästä, havaintoja tehdessä vaan lihasten tulisi olla
toimeliaan rennot ja elämänmakuiset ihan rehellisersti, niin elämä
kuvastuisi kehossa ja niin olisi paljon parempi havaintokyky ihan
luonnostaan, ei siis puuttuisi havaintrokyvystä tuo olennainen
elementti. Muttei se tarkoita löllöä, pakotetun rentoa lötköä vaan
tekemisten ja elämän elämisen tuomaa rentouden ja toimeliaan
lihasjännityksen välimuotoa & yhdistelmää, kuten vaikka joustessa
jos vaihtaa rytmiä ja juoksemisen tapaan tilanteen mukaan ja useasti,
esim. höllää tahtia ja taas innostuu juoksuun."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti