Vanhuksille, en tiedä, onko muillekin, käy joskus sairastaessaan tai kun aikaa on kulunut,etteivät kaikki aina tunnista tuttuja, esim. lähisukulaisia. Tavallisesti elämä suvun kanssa kulkee tuttuja uomia. Sukulaisen sairaus voi saada nojautumaan eri henkilöihin tässä asiassa ja niin oma ulkonäkö on epätyypillinen, näiden nä'köinen, vaikkeivät nämä tavanneet kuulua lähipiiriin. Samoin, jos elämät kulkevat eri latuja, sairastaessa jopa yksi vuorokausi on joskus pitkä aika, johon mahtuu kohtaamisia ym, ja nuoremman polven eläessä omia teitään tai puolison muun tuttavapiirinsä kanssa, niin näiden arki kanssa menee erihenkisenä, eri ihmisten kanssa keskustellen ja tehden kuin aiemmin, ja niin heidän ulkonäkönsä, ajattelutapansa yms ovat erilaiset kuin aiemmin.
Joskus myös jotkut tekevät testejä, kysyvät kuka olen tms kuin olisivat eri henkilö kuin ovat. Tai ulkomaalainen haluaaryhtyä näiuden suomalaisten ihmissuhteeksi lähipiiriin. RTai joku hoitoalalle haluava tuurata tavallista työntekijää luvatta. Tms.
Missä kaikissa tapauksissa välit siis kuuluisi olettaa etäisemmiksi, sivistyksen eikä lähi-ihmissuhteiden mukaan hoidettaviksi.
12.3.2019 Osa ihmisistä olettaa, ettei vanhus tms tunnista, jos tämä käyttäytyy etäisemmin tai torjuvammin kuin joku muu olisi olettanut, mutta sehän on yleensä eriävän mielipiteen merkki: vanhus tms ei pitänyt siitä, mitä toinen teki, ei allekirjoittanut tämän näkemystä suhteen luonteesta, hoidosta tms. Eli se, ettei vanhus tms tunnista, on merkki siitä, etteivät välit ole ainakaan tässä kysymyksessäniin läheiset, ja että läheisiin nojaamisen sijasta olisi annettava vanhuksen tms potilaan itse päättää omista asioistaanja noudatettava sivistystä, ei hoitopakkoa vaan sallivuutta.
Vanhusten tilanteen tekee ongelmalliseksi se, ettei nuorempi polvi yleensä ymmärrä oikein vanhuksen piirteitä, esim. pehmeän palleroisen oloisia piirteitä olemuksessa ja liikkumisessa, mitkä kai kuitenkin ovat työrauhan tapaisia huolellisen paljon taitoa ja kokemusta vaativan työn tekemisen vaatimuksia, joita tulee siksi, että yhteiskunnassa ja maailmassakin kaikista vaativimmat tehtävät jäävät vanhusten huolehdittaviksi, muuten niitä ei kukaan osaa huolehtia, esim. vanhustenhoidon parantaminen,vaikka vanhus itse olisihoidettavana. Siksi nuorempi usein kohtelee vanhusta turhan alentuvasti ja sairaampana kuin mitä tämä on, vähemmän ymmärrystä omaavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti