Periaatteessa ihmisluonto on kokonaan evoluution tai jumalan viisauden luoma, jolloin siis ruuankin tulisi toimia mielekkäästi osana kokoanisuutta, ruokamielitekojen olla hyödylliset. Kulttuuri-, ilmasto-, moraali-, elämäntapa-, mieltymys- ja taitotasoerot ainakin tuovat ruuantarpeeseen eroja, usein suuria. Periaatteessa siis ruuantarve riittää kattamaan päivän rasitukset, jolloin esim. urheilupäivänä syötäisiin toisella tavoin painottunutta ravintoa ja kenties eri määrä. Vastaavasti, jos muuten on rankkaa, niin sitä voi osin paikata ruualla, esim. kylmemää säätä kuin mihin on sopeutunut, ja se voi aiheuttaa suuria lihavuus- ja ravinnontarve-eroja, aivan jättimäisiä. Toisaalta, jos osaa huolehtia rasituksen kantamisesta muilla tavoilla, esim. tervein elämäntavoin, viisain valinnoin ja tunteidenmukaisuutta sekä moraalia vaalien, niin ravinnontarve pysyy rasituksenkin kanssa lähempänä saman ihmisen tavallista. Tässä on huomattava, että jos lähestymoistapa on kovin hedelmätön, jopa vahingollinen, niin ruokaa ja lihavuutta tarvitaan tyypillisesti enemmän. Koska sama ihminen osaa tyypillisesti useita eri lähestymistapoja, niin huonolta lähestymistavalta voi tyypillisesti ainakin hetkellisesti nousta paremmalle syömällä itsensä kylläiseksi hyvää ruokaa niin kuin ravinnontarvemieliteot sanovat. Ruoka on tällöin myös kontekstinmuutoksen keino: tehdään jotakin muuta, niin on mahdollista vaihtaa aihepiiriä ja lähestymistapaa viisaammiksi, jos vain ruualla huolehditaan edes jotenkin uupumus pois haittaamatsta, ja tässä terveet el'ämäntavat ja hedelmät ym tuore vitamiinirikas parantaa kykyä nousta huonosta näkökulmasta paremmalle lähestymistavalle.
Näin voi myös päätellä, että seuduilla, joissa helle dumppaa ruuan tapaan, on kenties enemmän murhetta, vähemmän oman tiensä ja tervehenkisen elämän onnen omesnlaisesta elämänsisällöstä löytäneitä, jolloin nuo kulttuurivaikutteet tuovat masentuneen rankan elämän tyyppistä syömistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti