Tähän olisi kohtaan 660. ollut tarjolla myskihärkä, nimittäin japaninpystykorvani, joka on kymmenvuotias uros ja paapomisesta sekä parantamisesta harrastunut, olisi ollut kiinnostunut vanhoista lihavista viisaista paapovista sairaanhoitajatädeistä, mutta pian se tuossa kävelyllä sitä pohtiessaan huomasi, että pöpötartuntoja olis tullut liikaa ja kohta, että siihenhän olisi pian kuollut. Niin että se sitten jäi. Mistä huomasin, että lääkäreillä ja sairaanhoitajilla on tässä kamalan iso ongelma. Siihen kai ratkaisuna olisi, että puolison tai parin olisi oltava samantyyppisellä viisaudella varustettu ja samantapaisen altistuksen kestävä, eli kai helpoin olisi toinen lääkäri tai sairaanhoitaja. Tavalliselle ihmiselle helpoin, jos haluaisi valita lääkärin tai sairaanhoitajan välttämättä, niin olisi kai sellainen, joka ei ole tekemisissä tautien vaan vammojen kanssa ja omaisi tervehenkistä viisautta siitä, miten onnettomuusalttiissa seurassa ja kenties itsekin osin onnettomuusalttiina välttää kolhimasta itseään tms onnettomuuksia. On kai myös niin, että jonkunmaalaiset kulttuurillisesti sairastuvat lähinnä cvain sen maan tauteihin,vaikken tuota varmaan tiedä, niin kyllin erimaalaisia parantaessa kenties ei tulisi tautivaaraa niin, jollei ole kovin sosiaalinen ja urautunut samantapaiseen elämään kuin hekin. Jos puolisoiden viisauden tyyppi terveenä pysymisestä & harrastuneisuus olisi samantapainen, niin se kai kantaisi ylitse samantapaisten rasitusten, jos kommunikaatio puolisoiden välillä olisi kyllin enneltaehkäisevä, hankalista paikoista varoitteleva ja omaa viisauttaan opettava.
Sitä kanssa olen joskus miettinyt, että jos japaninpystykorvani Vaapukka, Viipukka tai mitä nimeä nyt käyttääkään joskus haluaisi vaihtaa jollekin mielestään kaltaiselleen vanhemmalle sairaanhoitajalle, niin silloin kai se, kun nyt on minun siivelläni ollut parantajantaitoinen ainakin ison osan siitä,mitä on, niin ei pärjäisikään yhtä hyvin, jos sairaanhoitaja on tottunut parantamaan lääkkein eikä ihan vain neuvomalla, ja niin sillä tarvitsisi olla mukanaan jotakin omasta tähänastisesta viisaudestaan, esim. minun Tervola-nimeni vaikutuksen korvikkeeksi vaihtaa nimekseen Terho tai Tero. Samoin kai, jos ihminen on parantajantaitoinen, on vaikka nkemystä käsillä parantamisesta ja terveistä elämäntavpista, niin ei se välttämättä kanna erilaisessa altistuksessa ja erilaisessa seurassa vaan katoaa, kun ihminen on pöpötaudissa tai sellaisen miehen seurassa, joka ei niin kuuntele tai osaa tuota elämänaluetta tuolla tavalla, osaapahan vain toisella tavalla työssään ja se on päivittäisenä painolastina niskassa, parisuhteenkin taakkana, urauttaa sitä kaltaisekseen. Niin että parantajantaitoisuus sinällään ei riitä vaan tarvitaan sen ylläpitäviä vaikutteita, riittävää etäisyyttä altistukseen ja tuota taitoa osaamattomiin, milloin ei siis parisuhde kahden hyvin erilaisella tavalla parantavan, erilaista viisautta omaavan välillä olisi niin menestyksekäs terveenä pysymisen osalta eikä intuitiivisemman n'kemyksen, tervehenkisyyden tuomien taitojen hyödyntämisen osalta ollenkaan tehokas vaan pikemminkin paljon huonompi kuin pelkkä harrastelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti