Kuulo näyttäisi liittyvän eläväiseen niskan ja hartioiden seutuun sekä siihen että suhde ympäröivään maisemaan on elävän tervehenkinen, vastaanottava. Näin ollen lämmönsäätely ei saisi olla kuin flunssaisen tai liian kuumassa oleskelleen pöhnäinen vaan terveitä elämäntapoja noudattava, reippaasti ulkoilevan, ympäröivästä luontomaisemasta kiinnostuneen, säistä nauttivan, ne suomalaisittain osaavan.
Jos puuttuu jokin taito, esim. ei ole pitkään aikaan kuullut kunnolla tai ollenkaan, niin se ei yleensä palaudu tuosta noin vain tekemällä, koska moinen on usein liian palikkamallista, vaan tarvitaan oppimisvaihe, intuition kehtittämistä, näkemyksen pohjalta toimimista, näkemyksen kasvua. Samoin tarvitaan keholle tilaa ja mahdollisuuksia parantua, elävöityä omia teitään niin että uusi toimiva on eri kohden, eri tavoin hahmotettu kuin vanha, joka prakasi. Toki intuitio voi kantaa toimivan sillekin kohden, mutta jotenkin paremmalla tavalla, kehon omalla viisaudella tai uskonnon kantamana. Jos lunta kertyy kinosksiin vaihtelevaan maastoon, niin se kertyy omia aikojaan, silloin kuin kertyy ja tuuli joskus kurjettaa sitä, joskus nuoska painaa hange lyttyyn siellä missäsattuu lunta olemaan, kenties sulattaa osan. Niin näkemyskin keryy vähitellen ja kuitenkin se kantaa. Jotkin asiat eivät ole edullisia näkemykselle, ja toiset taas saavat vähäisenkin alun kantamaan esim. uskonto ja viisaan hetkellinen seura sekä tervehenkisyys, taju oppimisesta ja aluista taidoissa ja kasvamisessa.
Maisemassa on kuulon kannalta yleensä paljon hälyä: autoja kaukaa, laitteiden ääntä, niiden tuulettimien huminaa, askelten äänten kaukuja käytävässä, kolahduksia yms. Ne eivät ole niin kiinnostavaa kuultavaa mutteivät ne myöskäänole merkki siitä, ettei kuulo toimisi vaan päin vastoin. Niskaa ei saisi jännittää paljoa, etenkään ruutumallisesti, vaan luontoympäristön tavalla on parempi josniskaa jännittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti