C693. Vaihdevuosien tuoma lapsettomuus ja isoäidin tehtävät

En varmasti tiedä,pitääkö tämä paikkaansa, mutta kenties, jos lapsen äiti on kovin vaalivainen ja monimutkaistra hienoa taitotasoa tekevä, niin lapsi kai hahmottaa asiat möhkäleittäin, että tollanen vaan ja tollanen, ja tekee itse hyvin simppeleitä mekaanisia tai teknisiä merkintöjä ja liian vaalivaisuuden vastapainoksi alkaa suuntautua tappelun tapaiselle suunnalle yms, jolloin lapsen oma linjaus ja lapsen oma taitotaso jäävät keskivertoa kauemmas äidin linjauksesta ja taitotasosta. Jotta ymmärrys kasvaisi ilmiöitä ymmärtäväksi ja vastuuntuntoisen vaalivaksi, olisi monimutkaiset kokonaisuudet lapsen itse rakennettava yksinkertaisista palasista, ja niinpämonimutkaisia ei saisi olla kovin iso osa ajasta tuputettuna. Tämä on kai tilanne, johon nainen törmää,jos on tullut äidiksi kovin vanhana ja siis osaavaisena, ja silloin ei tunnu itsestä mielekkäältä enää tehdä ihan perustasolla takellellen tai kituuttaa elämää, kun on jo kituuttanut vuosikymmenet, ja niin tuntuu liian rankalta kasvattaa lapsi viisaaksi ja liian rankalta olla epäviisaiden tekojen kohde, ja niin on helpompi olla lapseton ja enää silloin tällöin kunkin lapsen kanssa tekemisissä, sillä aina joskus sopii monimutkaista ajattelua ja vaalivaakin olla. Ja niin isoäidin tehtävät tuntuvat ikäkauteeb sopivammalta ratkaisulta.