C690. Alaraajojen halvaantuminen ja mallia ideaaleista, ei henkilöistä

Lapsena, kun ihminen ottaa mallia jostakusta, niin vaikka nojaisi tähän kovin, niin ei ymmärrä yleensä niin kovin tarkkaan, miten tämä tekee ja miksi, ja niin kun täydentää tekemisen eri kohtia ja puolia, mm ajatuskulkuja, niin ne menevät ihan eri tavalla kuin mallilla, nojautumiskohteella, ja siis tavallaan yksilöllisesti, niin kuin sujuu hyvin tuolla lapsella, ja niin linjaus on tavallaan käytännön syistä itsenäinen ja toimivuuden tavoitteen vuoksi elämälle tilaa jättävä, aj niin mallin ottaminen toimii, on usein ihan hyv vaihtoehto, kunhan saa tehdä myös omnin päin. Mutta sitten kun ihminen on aikuinen ja etenkin, jos omaa elämänkokemusta eikä enää tee ihan perässä vaan lisäilee omaa näkemystä, niin jos silloin vaikkapa onnettomuuden vuoksi joutuu ottamaan mallia muista, vaikkapa nojaamaan lääkäriin hankalassa tilanteessa selvitäkseen, niin siinä iässä usein jo ymmärtää ihmisten välisiä eroja tekemisentavoissa, ja niin hödöässä tulee ottaneeksi mallia liian tarkkaan, paljon tarkempaa kuin lapsena, jolloin tulevaisuudenkuvat jäivät koko maailmankuvan varaan, eikä niin kuin onnettomuuden jälkeen tapojaan korjatessa tavallaan omasta linjeuksestaan liiaksi luopuessaan, ja niin tuo uusi linjaus ei toimi, se oli toiselle ihmiselle vain hyvä, ja niin masentaa, ja masentunut lösähtää paikoilleen, ei yritä täyudesti, koska yrittämisen tapa ei ole kyllin vapaamielinen, elämänmyönteinen ja viisas. Ja niin ei pitäisi ottaa mallia ihmisistä enää vaan vain ideaaleista ja taidoista, ja niistäkin koko elämänviisautensa tuella eikä kaavamaisesti, itsestään luopuen,muttei myöskään sokkona kuin määräyksestä vain, vaan viisaasti.

 

20.2.2021   Jos alaraajat ovat kuin lötköt mutta vaila isompaa vammaa, niin yksi mahdollinen selitys voisi olla, että henkilöä hirvittää jokin niin, että jalat menevät lötköiksi ja on mahdoton kävellä. Silloin kai on usein niin, ettei henkilö tiedä, mikä häntä hirvittää taI MIKSi  se hirvittää niin paljon, ja niin tarttis ottaa useamman asian kanssa iisisti ja varoa koko joukkoa rasittamasta, kun voi olla, ettei henkilö jotakin jaksa ollenkaan, vaikka ennen jaksoi, ja niin jalat pettävät alta.