Tässä joku päivä, kun tulin kotiin, niin koirani olivat eteisessä
vastassa ja japaninpystykorvani, joka on parantamisharrastunut, oli
saanut päähänsä (koirani tekevät jatkuvasti tempauksia) maata maassa nätisti kuin pyörätuolissa istuva nainen,
jonka joku on asetellut nätisti. Houkuttelin sen liikkeelle vähän samaan
tapaan kuin olisin yrittänyt neuvoa hyvää liikkumistapaa ja
parantuvuutta. Ja jälkikäteen varmistin, että se osaa moisesta sen, mitä
minäkin, etenkin oman liikkumisensa osalta.
Parantamisessa yksi
tärkeä asia on eheys, se, että voit yrittää parhaasi, ja toinen myös. Ja
että tahti on leppoisa, paranemiselle otollinen mutta myös uuden
tehokkaalle oppimiselle. Ja että tilanne lokeroi hyvin päin eikä
sairaaksi, tekee onnistumisista uomaa jatkolle.
Siksi luulen,
että se, joka yrittää laittaa sairaan olon mukavaksi ja hyväksi, tehdä
elämän sujuvaksi, on samalla paranemisen kannalta edullisen teon tehnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti